" Vai ei hän vastannut? Perin kummallista." Isä naputteli Charlien numeron kännykkäänsä. Ei mitään. " No, kai hän on joutunut sairaalaan kuumeen takia. Ei auta muu kuin turvautua toiseen vaihtoehtoon." Amber hymyili. Vihdoinkin!
" Älä luule." Amberin hymy hyytyi." Mitä vaihtoehtoa sinä sitten tarkoitat, isä?"
" Sain äskettäin puhelun. Meillä on serkkuja Karpaateilla! Ja he lupautuivat ottamaan sinut luokseen loppuvuodeksi."
" Mitä?"
" Kyllä. Ja asia on sinetöity. En enää muuta mieltäni asiasta. He vaikuttivat mukavilta. Rosie BloodHunter."
Amberin suu loksahti auki hämmähdyksestä. " Kukas se on?"
" Sinun tätisi. Pakkaa kaikki tarvittava mukaan, lähdemme puolen tunnin kuluttua." Amber ei tiennyt, mitä sanoa. Hänen oli paras totella isäänsä.

                                               ~ Toinen luku~

" Katso, hevosia." Amber nojasi huurteiseen ikkunaan. " En ole pitänyt hevosista sitten kolme vuotiaana." Isä naurahti. " Alamme olla kohta perillä, älä viitsi olla noin jäykkis. Vuosi on pitkä aika, mutta jos ja kun sinulla on hauskaa, aika kulkee kuin siivillä."
" Korostan sanaa jos." Auto kaarsi jyrkkään mutkaan ja näkymä oli lumihiutaleiden peittämä. Amber hengähti. Mutkan takaa tuli esiin suuri, jylhä linna. " Oho. En ihan osannut odottaa jotain tällaista." He ajoivat auton aivan linnan eteen ja Amber arvioi linnan noin tuhat vuotiaaksi. Sen seinät olivat rosoiset ja varmaan kolmemiljoonaa lepakkoa uinui sen uumenissa. " Isä."
" Sinulla tulee olemaan hauskaa. Ja korostan sanaa kun." He astuivat ulos autosta. Hengitys tiivistyi huuruksi nenän ympärille. Amber laittoi hupun päähänsä. Oli kylmä. Linnaa ympäröi takaa metsä. Suuri portti aukeni naristen. Amber asteli linnan oven eteen ja koputti varovasti. " Olemmekohan ihan oikeassa paikassa", hän henkäisi. Oven tuli avaamaan nuori kaunis nainen. Hänen mustat hiuksensa oltiin kiedottu kauniisti palmikoina päälaen ympärille. Hänen kasvonsa olivat sydämen muotoiset, ja kauniit kuin mallilla. Mutta hänen kasvojaan ei oltu kiristelty millään lailla. Silmät olivat jäätävän siniset. Naisella oli yllään punainen mekko. " Tervetuloa BloodHuntersin linnaan. Rosie", hän esittäytyi. " Mark. Ja tyttäreni Amber, hauska tutustua." Rosie nyökkäsi. He astuivat sisään. Linnan halli oltiin koristeltu kultaisin muotokuvin. Lattialla oli punainen matto. Kumminkin puolin hallia oli puiset portaat. " Tuota, onko täällä muita?" Amber sai sanottua. Hermostuksissaan hän katsahti isäänsä. Isä oli aivan myyty. Hän ei saanut silmiään irti naisesta. Rosie naurahti ja isä ikäänkuin heräsi horroksestaan. Ja punastui." Täällä on sinun lisäksesi noin viisitoista ihmistä. Ei ketään sinun ikäistäsi." Amber nyökkäsi.
" No, kai minun on sitten lähdettävä. Nähdään, Amber."