Nimeni on Hayley Rosewood. Olen nyt viisitoista, syntymäpäiväni on heinäkuussa. Saan lahjaksi oman Bentleyn, jolla voin ajaa kaupunkiin tapaamaan ystäviäni. Tuskin maltan odottaa. Nähkääs, me muutimme maalle pari päivää sitten, enkä ole vieläkään asettunut aloilleni. Muutimme, koska isäni ei saanut kunnollista työtä kaupungista. Asumme hylätyssä kartanossa, josta ei makseta vuokraa. Kuulostaako köyhältä? Olisi syytäkin. Tätini ostaa Bentleyn omilla rahoillaan, ja vanhempani haluavat osille. Mutta tätini sanoo, että auto on minulle. Siksi en pidä vanhemmistani. He ovat ahneita, mutta eivät omista lainkaan rahaa. Kartanon ympärillä on metsä, jossa käyn kävelyllä silloin kun ei ole tekemistä tai jään yksin taloon. Silloin tällöin tapaan kulkurin, joka kehuu ulkonäköäni ja haukkuu vanhempiani. Lystikästä. Ystäväni sanoivat, että näytän ikäistäni vanhemmalta. Ei pidä paikkaansa. Minulla on pitkät, ruskeat hiukset ja kullankeltaiset silmät. Vanhempieni silmät ovat samansävyiset, tumman vihertävät. En siis ole tullut vanhempiini. Olen itsepäinen, mutta pidän hiljaisuudesta. Olen varmaan maailman ainoa teini, joka ei kuuntele musiikkia. Olen pienestä pitäen pitänyt taikauskosta ja mystiikasta. Kävin toissa kesänä kummitus festivaaleilla. Kun olin pieni, ja tyhmä. Mutta nykyään minulla on oma elämäni täällä maalla.
"Hailey?"
Säpsähdän ja vikuilen ympärilleni." Oscar?"
Hän on minun tyhmääkin tyhmempi isoveljeni.
" Hailey, alakerrassa on joku outo... " Oscarin ääni sammuu. Nousen ylös sängystä.
Onko kulkuri tullut ahdistelemaan häntä? Meitä? Onko siellä murhaaja? Nyrkkeilyrobotti? Noita?
Juoksen portaat alas. "Oscar? Oletko kunnossa?"
Kuulen olohuoneesta kiljaisun. Juoksen olohuoneen ovelle ja avaan verhot sen edestä." Oscar?"
On aivan hiljaista. Sitten alan tajuta.
" Bööööööööö!"
"Äääääääk!"
Oscar ryntää esiin sohvan takaa. Huokaisen ja tarraan häntä käsivarresta." Idiootti. Haista paska."
Oscar nauraa maha kippurassa kuin pikkuinen lapsi. Ääliö.
Tällaista on minun arkeni.
No comments:
Post a Comment