Kevin tuijotti Orlenia hiljaa. Velho? Ei voinut olla. Eihän niitä ollut olemassakaan! "Tuota...olette erehtyneet henkilöstä. En harrasta taikuutta." Orlen ja menninkäiset naurahtivat." Taikuus", Orlen aloitti,"On hyvin laaja käsite. Me velhot emme harrasta taikuutta. Meillä on kykyjä, joita harjoittamalla kehitymme ja olemme lopulta maageja, magiaa harjoittavia velhoja. On toki olemassa myös niitä, jotka käyttävät kykyjään pahaan. Tätä kutsumme mustaksi magiaksi, tai pahaksi taikuudeksi. Monet noidat harjoittavat taikuutta. Mustaa magiaa käyttävät esimerkiksi Nekromantikot. Mutta minä harjoitan magiaa. Voin antaa esimerkin." Orlen otti pitkän puisen sauvan viereltään. Toinen menninkäisistä ojensi hänelle sormuksen. Orlen lausui outoja sanoja ja kohotti sauvaansa. Sormuksen hän asetti sauvan pään ympärille. Hetken kuluttua sormus alkoi luisua alemmas ja alemmas. Se oli nyt sauvan keskellä. Orlen otti sauvan päät käsiinsä ja sauva halkesi- tai katkesi kahtia. Sormus jäi ilmaan. " Oho. Oletkin aika taitava. " Orlen hymyili ja napsautti sormiaan. Sormus suureni suurenemistaan, kunnes se oli noin kolmen metrin kokoinen ja kahden metrin levyinen. " Tätä kutsutaan taikaportiksi. Ovaaliksi. Siitä pääsevät sisään taikaolennot, kuten keijut ja kentaurit." Sormus hohti. Pian se muuttui näkymättömäksi ja kultaisen väriseksi ympyräksi. " Kysynpähän sinulta, Kevin Harrison, onko ketään, jonka haluaisit tuoda sisään portista?" Kevin nielaisi. Hänen ystävänsä. Trask. Johnny. Ed. Damien. Mutta entä jos velho olikin paha? Jos hän muuttaisi heidät peikoiksi tai usuttaisi menninkäiset heidän kimppuunsa? Ei. hän halusi heidät vierelleen. " Ystäväni." Orlen nyökkäsi ja sanoi:" ystäväsi. Hmm. Taion ympyrän sinne, missä he ovat. Toivon mukaan he myös astuvat siitä.