~ KREIVITÄR~

Kuu valaisi linnan pihan valjulla valollaan. Hän ei ollut nähnyt tuota linnaa aikaisemmin, ei, hän ei edes ollut käynyt näin kaukana Karpaateilla. Tuuli puhalsi hänen hiuksiinsa lunta. Sudet ulvoivat jossain kaukana. Linnan edessä oli suuri takorautaportti. Hänen täytyisi avata se hetimmiten ja toivoa, ettei kukaan näkisi häntä. Oli sydänyö, oivallinen aika vampyyrien saalistamiselle. Hänen sijassaan ei olisi ollut kovin hauskaa päätyä saaliiksi. Portti aukesi ja kylmästä vapisevat kämmenet sujahtivat takin hihansuiden sisään. Kuului kirkunaa, joka sai hänet hyppäämään pystyyn kauhusta. Lepakot ne vain lähtivät lentoon kiviseinän uumenista, hän rauhoitteli itseään, eikä mitään pelättävää ollutkaan. Hän pysytteli varjoissa. Miksi juuri hänet valittiin tähän tehtävään? Kukistamaan verenhimoinen vampiira, joka käytti itsestään nimeä Kreivitär. Hän ei tulisi voittamaan tätä taisteloa, parempi kääntyä takaisin... mikä tuo ääni oli? Linnan ovi aukesi hiljaa hänen takanaan. Äkkiä portille, hänet oltiin huomattu. Hän lähti juoksemaan portille pimeässä. Hän ehtisi vielä, kunhan pitäisi kiirettä. Hän kompastui- ja voi ei, juuri ennen porttia! Otsa kolahti kiveen kipeästi. Hahmo, mikä se nyt olikaan, tuli hänen vierelleen. Hän vapisi vilusta ja kauhusta ja kohottautui varovasti istumaan. Hän ei pääsisi pakoon.