Kevin yritti rimpuilla siteistään, mutta se oli turhaa. Hänen olisi tehnyt mieli huutaa, mutta suukapula esti hänen aikeensa. Hän ei tiennyt varmaksi, missä oli. Kevin istui lattialla, jonkunlaisen mökin. Hänen edessään oli hahmo, joka hyräili ja hääräili keittiössä. Ikkunasta tuli sisään valoa, joka häikäisi Kevinin silmiä. Keittiössä oli kuusi tuolia ja suuri pitkä pöytä. Ikkunan yläosasta roikkui heiniä, josta Kevin päätteli, että talo oltiin vuorattu heinällä ja että katto oltiin tehty siitä. Kevin sai suukapulansa sijoiltaan." Kuka te luulette olevanne kun kidnappaatte ihmisiä tuolla lailla?" Hahmo ei tehnyt elettäkään päästääkseen hänet irti. Hän ei edes hätkähtänyt." Missä minä olen? Vastatkaa, hyvä mies!" Nyt hahmo kääntyi, ja Kevin pidätti henkeään. Hän ei selvästikään ollut kotoisin Lontoosta. Miehen silmät olivat pienet ja nauravat, hänellä oli pitkät ruskeat hiukset ja saman värinen parta jotka ulottuivat lattiaan saakka. Hänellä oli yllään nahkaliivi, ja ruskea kangaspaita. Kevin käänsi epäuskoisena katseensa muualle, koska pelkäsi, että mies voisi jopa lyödä häntä. "Olen kaikin keinoin yrittänyt tehdä olosi mukavaksi. Selvästikin olen ollut väärässä, siinä että te englantilaiset olette mukavia." Mies kääntyi takaisin pöytänsä ääreen. Kevin hymähti." Jaa vai tehdä oloni mukavaksi? Jos ette ole sattuneet huomaamaan, hyvä herra, niin tässä minä makaan lattialla siteissä; voin vaikka saada nuhakuumeen!" Mies kääntyi uudelleen mutta nauroi. " Et liioin taida kainostella meitä metsän väkeä. Kuule, minulla on pieni pyyntö. Ole vaihteeksi hiljaa. " Kevin tuijotti miestä pöyristyneenä. "kuinka voisin olla hiljaa, kun en edes tiedä missä olen! Keitä muita täällä on?"
Mies hymyili hänelle ja vislasi kovaa. " Lentur ja Calib. He ovat uskollisia ystäviäni. Kevin näki oven avautuvan. Hän ei ollut uskoa silmiään. Ovesta asteli sisään kaksi menninkäistä.Toisella oli päällään vihreä hattu, saapikkaat, ruskeat nahkahousut ja valkea pellavapaita. Toinen oli pukeutunut liki samanlailla, sillä vain ei ollut hattua. " Jaa... vai että menninkäisiä. No kukas sinä sitten olet?" Kevin yritti esittää rohkeaa. hän ei kuitenkaan kyennyt irrottamaan katsettaan menninkäisistä. Mies kumarsi. " Minä olen velho Orlen. Paikka, jossa olet on nimeltään Zanadgian.
" Zanadgian?" Kevin kurtisti kulmiaan. " no, kaikesta päätellen teillä varmaan oli hyvä syy napata minut." Orlen nyökkäsi. " Kyllä. Sillä jos olemme oikeassa, sinäkin, nuori ystäväni, olet velho."