Amberin kurkkuun kohosi äänetön kiljahdus, jonka hän tukahdutti. Pitäisikö hänen avata arkku? Se oli hyvä idea. Jos siellä oli ruumis, hän voisi kertoa Rosielle ja nukkua eri huoneessa ensi yön. Mutta jos arkku olisi tyhjä eikä lemuaisi pilaantuneelta kalalta, hän luultavammin nauraisi koko jutulle. Amber nousi ylös. Hän tarttui kaksin käsin arkun kahvaan. Hän vetäisi siitä kaikin voimin, ja arkku aukesi. Huoneeseen tulvahti voimakas myskin haju. Amber yski ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Hän lähestyi arkkua varovasti ja hiljaa. Arkussa makasi mies. Mies oli luultavasti noin kolmekymmentä, hänen hiuksensa olivat pikimustat ja hienosti laitetut. Miehen päällä oli smokki ja punainen solmio; hänen silmänsä olivat raollaan ja katsoivat suoraan Amberiin. " Neiti, anteeksi häiriö. Mutta jos oikein päättelen, niin heräsin kiljuntaanne äsken. Onko suoranainen vääryys antaa elämäänsä väsyneen miehen nukkua; onko väärin herättää kauhun kiljuntaan. Onko väärin katsoa vieraan silmiin herättäen pelkoa ja epäilystä, ja jäädä tieten tahtoen esittäytymättä?"
Amber vaikeni.
" Sillä, kuten itse Shakespire sanoi, " mikä on työn alla, te yössä salatyössä hääräilevät mustat noidat?"
" Nimetön teko. Ja eihän nimettömällä teolla ole merkitystä. Eikä tekijää. sanokaas; jos murhaaja olisi nainen, eikä mies, olisiko teolla nimeä? ja nainen on sanotaanpa vaikka kotirouva. Mies niittää mainettaan kunniakkailla teoilla, ja hänet tunnetaan maan joka kolkassa. Naista ei tunne kukaan. Uskoisiko kukaan, että nainen olisi murhaaja? Ei. Uskoisiko kukaan, että mies on murhaaja? ei! hänhän on kuuluisa, tunnetaan maineestaan. Ei kukaan epäile häntä murhaajaksi. Eikä kukaan epäile naista, hän on kaunis ja viaton. Teko jätetään ailahdusten varjoon. Se unhoitetaan.
ja varjelkoon, ken varjoissa mustaan; ken valos on ja kulkee kuiskaustaan; Ei mi kukaan tunne, teoistansa, kuiskaus; mut ken varjois' on ja pukeutuvi mustaan; häntä pelätään ja saapui aamu; unohtuvi yöss' haamu."  Amber naurahti tahattomasti. " Sanat ovat hallussanne, hyvä herra. mitä te tuolla kaikella tarkoitatte? "
" sanat, ja katseet, joilla ei ole merkitystä, eivät tee vieraaseen vaikutusta. Mutta jos sanoilla on merkitys, niillä on myös vaikutus. Eikä ole olemassa merkityksetöntä vaikutusta."
"Tuo on totta."
Mies hymyili. " ja te, neiti, teitte minuun syvän vaikutuksen. saanen kysyä nimeänne?"
" Amber. ja te?"
" James BloodHunter. oikein hauska tutustua noin kauniiseen neitoon. mutta; koska olen niin sivistynyt, saanen lausua teille erään runon, jotta
 minäkin tekisin teihin vaikutuksen?"
" olkaa vaan niin hyvä."
" kun laulavi illan sini, ja tanssiipi kuu. kun myllyn ratas antaapi rytmin. Kun lampeen kuva neidosta kauniista heijastuvi' kuin kaunis miete. Syvällinen uni. Mi' herään lauluun sinen taivaan ja havahdun; on se vain unta! niin kaukaista, ei totta edes. mut yksi asia siin' totta on: tuo kauniin neidon kuva vedes."
Amber punastui. "Oi, te olette oikea runoilija. mutta miksi makaatte arkussa?" James hätkähti. " Koska olen hirviö! Olen veren imijä! itse paholainen! Te ette saa rakastua minuun! Teidän pitää varoa. Varoa, unessakin olla hereillä! Lukita ovenne. Jotta minä en tulisi ja rikkoisi tuota kauneuttanne."
Amber oli kauhuissaan. Hän oli vampyyri. Tuo syvällinen mies olikin vampyyri.