~ KOLMAS LUKU~ - varjoja yössä

                                                                                                                                                                             Ulkona paistoi aurinko. Mökin ulkopuolella Trask näki metsän, polun päässä, ja siellä kasvavan Gardiitin, joka heilutteli oksiaan. Linnut lauloivat. Metsän takana kohosi vuori, jossa Kevin ajatteli olevan lohikäärmeen luola. Mökin takana oli joki." Onko tuo se joki, jossa on niitä vesipeikkoja?" Kevin kysyi. Orlen nyökkäsi. " Voimme tehdä pienen kierroksen ja käydä sielläkin, jos herrat niin haluavat."
 He kävelivät joelle. se virtasi vuolaana ja kirkkaan pinnan läpi näki pohjaan saakka." Miksi en näe yhtään vesipeikkoa?" Johnny kysyi. " Odota." Orlen kaivoi taskustaan kolme pientä kiveä, jotka hän viskasi veteen. Hetken kuluttua alkoi kuulua vimmatun moista sähinää, ja kolme päätä työntyi pintaan. Johnny kavahti taaksepäin. Peikkojen naama oli kuin kissan, kaljun sellaisen, ja niiden silmät olivat täysin valkoiset. " Orlen, rakas Orlen, tule tänne uimaan! Vesi on lämmintä." Orlen ei vastannut." Sinulla on vieraita. Tuo heidät lähemmäs, jotta voimme tutustua heihin paremmin... " Orlen opasti pojat kauemmas. Peikot sähisivät raivoissaan. " Annamme sinulle kultaa, jos tuot heidät tänne meidän luoksemme." He lähtivät kävelemään pois päin peikoista, jotka huutelivat heidän peräänsä kaikenlaisia rivouksia. " Heihin ei kannata luottaa. He olisivat syöneet teidät suihinsa, jos olisimme suostuneet." Heidän edessään oli metsä. Parvi naakkoja lähti lentoon puiden oksilta." Onko tuo metsä paha? tai siis... jos me  menisimme sinne, palaisimmeko ehjinä takaisin? Trask uteli ja vilkuili metsää syrjäsilmällä. " Ei. Nyt päivällä. Mutta jos menisimme sinne illalla, se muuttuisi pahaksi. Nähkääs, se on päivällä hyvä ja illalla paha, ja yöllä se on jopa tappava. Metsässä asuu  olentoja, joita edes minä en tiedä olevan olemassa. Päivällä erilaiset keijut puhuvat ihmisille, mutta yöllä johdattavat heidät suonsilmäkkeisiin tai näkin ateriaksi. Gardiitit ovat kilttejä päivällä, mutta illalla ja yöllä ne lyövät oksillaan ja vaihtavat paikkaansa harhauttavasti.Teidän ei siis kannata mennä sinne myöhään."
" Mutta entä jos keiju tai joku mörkö tulee pihapiiriin?" Damien kysyi.
" Tai näkki tai Gardiitti?"
Johnny pudisti päätään. " Eihän ne voi tulla. Eikös se ole niin, että jos joku niistä yrittää,"-
"... Teidän ei tarvitse olla huolissanne. Lohikäärme suojelee meitä ja pitää niitä silmällä. Minulla on myös taikakeinoja, jos käykin niin että lohikäärme sattuu uinahtamaan." Ed nyökkäsi. " Minullakin on kysymys. Mistä te tiedätte, että me olemme velhoja? Tai siis kun enhän minäkään uskonut niihin, enkä oikein usko vieläkään, ja kaiken lisäksi olisi mahtavaa osata taikoja. Voisi tiskata astiat ajatuksen voimalla ja muuta ihmeellistä. Siirtää junan raiteiltaan ja kuljettaa planeettoja"-
" Ed, nuo fantasiat saavat riittää."
Orlen nauroi. " Itse asiassa minäkin teen niin."
" Ai miten?"
" Tiskaan astiat ajatuksen voimalla. Ja mitä tulee siihen kysymykseesi velhoista, olen varma että te olette velhoja. Täysin varma. "
" Mutta eikö kaikilla ole joku voima, tai joku elementti jota hallitsee?"
" Kyllä. Trask. Sinä olet elementaari. Pystyt hallitsemaan sateita ja tuulia, myrskyjä ja valoa." Trask vihelsi. " Kevin. Sinä olet animaagi, pystyt juttelemaan eläimille ja tämän maan olioille, kuten lohikäärmeelle." Kevin hiljeni. " Onko siitä mitään hyötyä?" Orlen nyökkäsi. " Paljonkin. Johnny. Sinä olet niin sanottu varjokävelijä. Voit muuttaa ihmisen mielen halutessasi vaikkapa surullisesta iloiseen. Ed. Sinä luet ihmisten mieliä ja liikutat esineitä. Damien. Osaat muuttaa olomuotoasi ja matkustaa ajassa eteen tai taakse. Mitäs sanotte?" Kaikki olivat hiljaa.
" Vielä yksi kysymys; mitä me teemme nyt?"
Orlen hymyili salaperäisesti." Valmistaudumme suureen matkaan."