"Uaaaaaaaaakh!" Kaikki tippuivat aukosta suoraan hyiseen pimeyteen. Ja siitä mökin lattialle. Ensimmäisenä tuli Damien. Sitten Johnny ja Ed. Kaikki makasivat lattialla yhtenä läjänä. He ähkivät ja nousivat ylös. Trask virnuili Kevinin vieressä. Johnny halasi Keviniä. " Luojan kiitos, olet yhtenä kappaleena. Missä me olemme?" Kevin hymyili." Zanadgianissa. Tämä tässä on velho Orlen, ja nuo pikku otukset ovat Lentur ja Calib." Ed kurtisti kulmiaan. " Niin missä? Ai jossakin taikamaassa vai? Ja onko nuo joitakin keijuja? Menninkäisiä? Ai oikea velho? Niinkö?" Kevin repesi nauruun. " He ovat menninkäisiä, Ed, ja - tuota, luulen, että Orlen tuntee tämän maan paremmin kuin minä." Orlen nyökkäsi."Hakekaa tuolit ja istukaa." Pojat tekivät työtä käskettyä. " Zanadgian ei ole pullollaan kaiken näköisiä taikaolentoja ja myyttisiä eläimiä. Metsässä asuu vanha aarnikotka. Vuorilla on lohikäärme, joka on yhtä vanha kuin tämä maa itse. Se ei ole vaarallinen. Joessa ei kannata uida- se on tulvillaan vesipeikkoja. Taloni vieressä on puhuva puu, Gardiitti. Gardiitteja kasvaa metsän keskiosissa, niitä kannattaa varoa... ne ovat arvaamattomia. Tässä maassa on muitakin taruolentoja joista ette ole kuullutkaan. Kivikeljut ovat kiveen piirtyneitä kasvoja, jotka voivat puheellaan muuttaa ihmisen mielen. Keijuja on muutama. Konttuset ovat sammakon näköisiä pieniä miehiä, jotka kivittävät ihmisiä mielellään. Niiden kohtaaminen tietää muitakin hankaluuksia. Maraydi on ruohonymfi, joka ei pidä siitä että sitä tallataan. Sen tunnistaa yksittäisenä joukkona liikkuvista ruohoista. On myös tiettyjä paikkoja, tällä alueella, joissa ei saa liikkua. Niissä paikoissa asuu pahoja olentoja, kuten vuorenpeikkoja, hämyruohoja, usvakeijuja ja suolla  liikkuvia saalistavia näkkejä. Kysyttävää?" He tuijottivat Orlenia silmät suurina. Damien hieroi niskaansa. " Oikeastaan minulla on. Miksi sieppasit ystävämme?"
" hän on maagi. Niinkuin tekin." Trask pudisti päätään totisena." Kuinka muka? En ole edes koko ikänäni tehnyt taikatemppuja!" Orlen naurahti."  Ihmiset eivät edes tiedä olevansa velhoja. Suurin osa tietää sen vasta vanhana." Pojat pudistelivat päitään ihmeissään. "Otatteko teetä?" Orlen kysyi ja kaikki nyökkäsivät väsyneinä.