Dayna hymyili Augustille ja viittoi tätä istumaan samaan pöytään kanssaan. August pudisteli päätään. Dayna vetäisi ilmaa kädellään, ja ennenkuin August huomasikaan hän istui samassa pöydässä kuin Dayna. "Hölmö, se ei ollut kysymys."
"Jaa..."
Tyttö puraisi omenaa. Hän oli oikeastaan aika kaunis. Tumma iho ja punaiset huulet, ruskeat silmät ja hiukset.
"Kuules...olen uusi täällä..."
"Tiedän sen."
August naurahti hermostuksissaan. "Niin. Öh, kiva. Onko omena hyvää?"
Dayna kääntyi tuijottamaan velhoa ja purskahti nauruun.
"Surkein keskustelun aloitus ikinä."
"Olenkin aina tiennyt olevani surkea."
"Ryvet itsesäälissä. En pidä siitä."
"Kukapa pitäisi."
Omenan kara lennähti roskikseen. Dayna hymyili.
"August. Lokhart."
"August Lokhart. nimeni."
"Kaunis nimi. Ja harvinainen."
"Mm..."
August käänsi katseensa omaan eväsleipäänsä.
"Kiitos."
"Ole hyvä. Olemmeko me kavereita?"
August meinasi tukehtua leipäänsä.
"No! Kyllä. kai."
Daynan hymy hyytyi.
"Ei hyvä."
Hän paljasti hampaansa ja sähisi. "En pidä kavereista."
August väisti ja Dayna hyppäsi hänen päälleen. He kaatuivat lattialle ja August yritti epätoivoisesti repiä sähisevän tytön kimpustaan. Dayna vetäisi kynsillään naarmun hänen poskeensa.
Muut ruokailijat eivät puuttuneet tähän mitenkään, vaan kerääntyivät ringiksi heidän ympärilleen. "Tappelu, tappelu, tappelu!"
August sai toisen naarmun.
Vaaleaihoinen poika erotti heidät ja muut paikallaolijat vaikenivat.
"Te kaksi,"hän sanoi. "rehtorin kansliaan. Heti."