Hän heräsi. Hän heräsi ja erotti vaimeat äänet jostain yläpuoleltaan.
"... joten se voi hyvinkin olla mahdollista..."
"...ja siis on erittäin epätoden näköistä, että..."
"... Lokhart on satuttanut itsensä kohtauksessa demonin kanssa. En tosin tiedä, mikä sen toi tänne, jos se ei edes tappanut ketään."
August yritti nousta ylös, mutta tuntui siltä kuin hänen päänsä olisi ollut lyijynraskas. Ihmiset olivat sumeita läiskiä hänen näköpiirissään käden ulottumattomissa.
" Hän heräsi. Luulin ettei hän heräisi-"
äänet vaimenivat, ja August yritti puhua. Hänen kielensä oli kuin paksua kumia. Hän oli varmaan purrut sitä pudotessaan demonin kynsistä. " Missä minä oikein olen?" Hän halusi sanoa, muttei pystynyt päästämään ilmoille äännähdystäkään.
" Meidän pitäisi ilmoittaa asiasta hänen van-"
" Idiootti. Ei August Lokhartilla ole vanhempia. Me olemme vastuussa hänestä tästä hetkestä eteenpäin," Sanoi tyttö.
Joku huokaisi. " En olettanutkaan, että Janessa pääsisi tästä näinkin helpolla. Joku hakee hänelle teetä."
Askeleet kaikkosivat. August jäi yksin pimeään huoneeseen. Missä hän oli? Hän muisti hämärästi välikohtauksen demonin kanssa, mutta hän ei muistanut, mitä sen jälkeen tapahtui.
Varjoista asteli esiin mustapukuinen nainen. Hänen ruskeissa hiuksissaan oli pieniä, sinisiä helmiä.
" August Lokhart. Hauska tavata viimein, en tosin olettanut, että näissä merkeissä."
Augustin näkö selventyi ja hän nousi istumaan. "Missä minä olen?"
"Olet Leirissä. Turvassa. Näimme, kun sinulle sattui pieni välikohtaus demonin kanssa."
"Hoitelinko sen demonin?"
Nainen naurahti. "Et. Se pääsi karkuun. Meitä kiinnostaisi tietää, mitä teit sen kanssa. Et kai vain ollut solmimassa sopimusta?"
August hätkähti.
"En. Tahdon pois."
"Et pääse. Leirimme on ainoa paikka, missä olet turvassa.