"Leirissä? Turvassa? En ole nyt aivan varma, pitäisikö minun uskoa tuota. Mikä leiri?"
Tyttö käveli ikkunaan ja avasi verhot yhdellä voimakkaalla ranneliikkeellä. Huoneeseen tulvi valoa ja August peitti silmänsä.
"Katso."
August nousi sängystä ja käveli tytön luo. "Jos tämä on jokin täysin murhaan viittaava ele, kuten aikomuksesi pudottaa minut parvekkeelta, pidän antaumuksella etäisyyttä."
Ulkona ihmiset askelsivat ja juttelivat kuin normaalistikin, vain yksi asia ei ollut kohdallaan.
"Hei...tyttö. Miksi minä oikeastaan olen täällä?"
August kääntyi ja hätkähti. Hänen takanaan ei ollut ketään.
"Tuo ei ole hauskaa. Olen jo valmiiksi järkyttynyt." August käveli ovelle 
- ja törmäsi vanhaan mieheen.
"August Lokhart?"
August karjaisi ja pomppasi taaksepäin. "Tzn... mitä hittoa minä olen teille tehnyt? Melkein sain sydänkohtauksen!"
Mies hymyili ja sulki oven takanaan. "Anna anteeksi. Tietänet kuitenkin että velhoilla ei ole sydäntä. He ovat siis aikalailla turvassa vaikka minä teitä säikyttelisinkin. Hauska tavata. Olen
Esteban Owens, tämän Leirin päällikkö. Vai pitäisikö sanoa vanha lohikäärme", hän naurahti ja yskäisi. Tulta.
"Wow. Vai olet siis lohikäärme. Asia kunnossa."
"August Lokhart, näytä minulle kykyjäsi."
"Miksi minä niin tekisin?"
Mies hymähti. "Minun pitää opettaa sinulle kykyjä, joita et vielä osaa."
August puhahti "hyvä on" ja hieroi kämmeniään yhteen.
Pian ne muuttuivat sinisiksi.
Yhtäkkiä käsistä lehahti suuri, sininen lintu, joka rääkäisi ja lensi katon läpi. August erotti kämmenensä ja imaisi linnun takaisin. "Huh, siinä."
Sen jälkeen hän pyörähti ympäri ja alkoi pyöriä huimaa vauhtia.
"Tornedo", hän henkäisi.
Ja muuttui pieneksi pyörremyrskyksi.
Kun hän pysähtyi hän näytti muita temppujaan. Ensin lennähti seinään ja sen läpi, sitten hän muuttui kissaksi. Seuraavaksi sytytti tulen pöytään ja sammutti sen painamalla kämmenensä siihen.
"Olen vaikuttunut, August. Osaat monia asioita, telekinesian ja pyrokinesian, hallitset olomuodonmuutokset ja illuusion luomisen." August nyökkäsi.
"Mutta on vielä paljon opittavaa ja hallittavaa. Ennenkaikkea päässäsi. Haluatko tutustua muihin?"
August nyökkäsi uudelleen.

He olivat suuressa, pyöreässä salissa, jonka seiniä koristivat siniset orgamentit ja ikkunat. Sali oli täynnä ihmisiä, jotka tuijottivat Owensia ja Augustia supatellen.
"Esittelen sinut muille tämän Leirin asukeille, joita on kahdeksan", Owens kuiskasi ja talutti Augustin lavalle. Väkijoukko hiljeni.
"Hyvää päivää ja Hohdeajan aattoa. Esittelen teille tänään tulleen vieraan. Tässä on velho August Lokhart."
Väkijoukko henkäisi.
"August, tässä ovat Daemon Lionhart, Dustin Allison, Verina Colling , Kettie Bradford, Sue Hatcherson, Dayna Emsworth ja Marielle Drake. He ovat velhoja ja noitia ja osaavat auttaa sinua kun tarvitset apua. He vievät sinut nyt Leiriinsä. Lepäät tämän päivän ja huomenna aloitat harjoittelun."

Hän heräsi. Hän heräsi ja erotti vaimeat äänet jostain yläpuoleltaan.
"... joten se voi hyvinkin olla mahdollista..."
"...ja siis on erittäin epätoden näköistä, että..."
"... Lokhart on satuttanut itsensä kohtauksessa demonin kanssa. En tosin tiedä, mikä sen toi tänne, jos se ei edes tappanut ketään."
August yritti nousta ylös, mutta tuntui siltä kuin hänen päänsä olisi ollut lyijynraskas. Ihmiset olivat sumeita läiskiä hänen näköpiirissään käden ulottumattomissa.
" Hän heräsi. Luulin ettei hän heräisi-"
äänet vaimenivat, ja August yritti puhua. Hänen kielensä oli kuin paksua kumia. Hän oli varmaan purrut sitä pudotessaan demonin kynsistä. " Missä minä oikein olen?" Hän halusi sanoa, muttei pystynyt päästämään ilmoille äännähdystäkään.
" Meidän pitäisi ilmoittaa asiasta hänen van-"
" Idiootti. Ei August Lokhartilla ole vanhempia. Me olemme vastuussa hänestä tästä hetkestä eteenpäin," Sanoi tyttö.
Joku huokaisi. " En olettanutkaan, että Janessa pääsisi tästä näinkin helpolla. Joku hakee hänelle teetä."
Askeleet kaikkosivat. August jäi yksin pimeään huoneeseen. Missä hän oli? Hän muisti hämärästi välikohtauksen demonin kanssa, mutta hän ei muistanut, mitä sen jälkeen tapahtui.
Varjoista asteli esiin mustapukuinen nainen. Hänen ruskeissa hiuksissaan oli pieniä, sinisiä helmiä.
" August Lokhart. Hauska tavata viimein, en tosin olettanut, että näissä merkeissä."
Augustin näkö selventyi ja hän nousi istumaan. "Missä minä olen?"
"Olet Leirissä. Turvassa. Näimme, kun sinulle sattui pieni välikohtaus demonin kanssa."
"Hoitelinko sen demonin?"
Nainen naurahti. "Et. Se pääsi karkuun. Meitä kiinnostaisi tietää, mitä teit sen kanssa. Et kai vain ollut solmimassa sopimusta?"
August hätkähti.
"En. Tahdon pois."
"Et pääse. Leirimme on ainoa paikka, missä olet turvassa.