Lokhart juoksi pitkin katua. Silloin tällöin hänen eteensä ilmestyi valtavan korkuisia verkkoaitoja, joiden yli hänen täytyi hypätä. Hän kaateli roskiksia mennessään. Oli sydänyö, ja vaikka New Yorkin kadut olivat aina täynnä ihmisiä, tänä yönä hän oli yksin. Se jokin hengitti hänen niskaansa, ja kaarteissa valtava varjo lankesi hänen ylleen. Hän ei katsonut taakseen. Hän tiesi, ettei häntä takaa ajava olento ollut inhimillinen- se oli demoni. Hän ei ikinä ollut nähnyt mitään niin kauheaa tai joutunut vaikeuksiin alamaailman olentojen kanssa. Kerta se oli ensimmäinenkin.
Hän ei päässyt eteenpäin, sillä kuja loppui valtavaan seinään. Lokhart kääntyi hitaasti ympäri.
Olento otti hänet valtavaan suomuiseen kouraansa ennen kuin hän ehti reagoida mitenkään.
" En tietääkseni ole tehnyt mitään, mistä teidän-" Hänen äänensä hukkui demonin naurahdukseen.
"Vai et ole tehnyt mitään, päävelho August Lokhart, mutta tiesin, mitä olit tekemässä. Aioit luultavammin avata lukon New Yorkin alamaailmaan ja tehdä sopimuksen heidän kanssaan. Maan alainen New York ei ole kaupunki, jonka asukkaisiin voi luottaa, se on kaupunki, jota sinun tulee vältellä kuolemaasi saakka." Lokhart pyöräytti silmiään. " Kiitos tästä tiedosta. Voisitko päästää minut alas? Minulla on korkean paikan kammo."
Demoni naurahti taas- sen ääni kuulosti kymmenen koiran haukunnalta. " Jos sinulla on siihen tarpeeksi hyvä syy. Ja jos minulla on syytä uskoa, ettet enää koskaan sekaannu alamaailman asioihin."
August vakavoitui. Hän ei yleensä tehnyt sopimuksia demoneiden kanssa, mutta tämä oli poikkeus tilanne. Niihin ei kannattanut luottaa. " Hyvä on." Demoni hyrähti mielissään, ja sen terävät suomut liikahtelivat muutamien senttien päästä Augustin käsivarresta. Se nousi korkealle
-ja pudotti Augustin alas. Hän mätkähti asfaltille ja hänen koko kehonsa säkenöi kivusta. Hänen suussaan maistui veri. Demoni haihtui ilmaan ja viimeinen asia jonka hän näki yläpuolellaan, oli valtavan kokoinen punainen silmä, joka tuijotti häntä.
" Vai niin. Enää en tee sopimuksia demonin kanssa", hän sähähti ja vaipui maahan.
